Tästä blogista on jonkin aikaa ollut poistettuna moni muu juttu, mutta superleijan taitteluohjeen olen halunnut säilyttää luettavissa ja katseltavissa kun olen saanut hyvää palautetta ohjeen selkeydestä.

Syy miksi kesällä 2008 halusin superleijan ohjeen vaihe vaiheelta kuvata ja laittaa selkein ohjein esille oli se, että ilman kuvia sitä on hankala selittää. Monta kertaa yritin etsiä hyvää ohjetta ja lopulta ohjeen puutteeseen tuskastuneena tein sen itse. Ja muutenkin ohjeen tekeminen oli mukavaa ja vaivatonta kun meillä oli juuri silloin pieni vauva, jonka kanssa käytimme päivittäin tuota taittelua. Tarvitsi vain ottaa kamera lisäksi vaipan vaihtoon.

Oma innostukseni kestovaippailuun alkoi noin 5 vuotta sitten kun esikoisemme oli 9-10kk ikäinen. Sain silloin lainaan kaverilta pari sisävaippaa. Ne eivät kuitenkaan istuneet kovin hyvin lapsellemme, joten löysin netistä ottobren sivuilta kivan kaavan ja surautin muutaman vaipan ihan itse. Ne istuivatkin hyvin hoikalle pojallemme. Ja sitten ihan vahingossa eksyin erään kotiäidin vaippapuotiin jossa IHAN SATTUMALTA rakastuin hahtuvaan. Ja "viuh!" - olin myyty! Puikot suihkivat villahousuja ja muutama sisävaippakin tuli surautettua lisää. Sen jälkeen löysin harsot ja tuo samainen vaippapuodin pitäjä neuvoi minulle superleijan kun kävin laajentamassa hahtuvavarastoani. Olen pitänyt harsoa vastasyntyneellä vauvalla synnytysvuodeosastolla ja siitä eteenpäin pitkin vaippaikää ihan taaperoksi saakka. Harso on hyvä, monenlaisille lapsille sopiva ja lisäimuilla hyvin muokattavissa oleva istuva paketti.

Tervetuloa siis kurkkimaan!